maanantai 14. toukokuuta 2018

Kesälukemista: Timanttipesula

Minulla oli jo talvella ilo päästä kuulemaan Unna Lehtipuuta livenä. Unna kirjoittaa ja kertoo vauraudesta - ja jos olet lukenut hänen kolumnejaan, tiedät, ettei tässä puhuta pelkästään rahasta. Vauraus on niin paljon muutakin, kuten itsekin ajattelen.

Unnalla on uskomatonta elämänkokemusta maailman köyhimmistä slummeista alkaen ja hän vaikuttaa tekevän työkseen juuri oikeita, häntä itseään inspiroivia asioita.

Maaliskuun kuukausikatsauksessa lupasin kertoa, miksi olin ostanut kirjan. Tavattuani Unnan minun oli aivan pakko hankkia hänen Timanttipesula-kirjansa. Luin kirjaa hiljaksiin iltaisin ja tein kirjan harjoitteita jälkikäteen.
Unna Lehtipuu: Timanttipesula, 2016. Talentum Pro.

Yksi minuun vaikuttaneista aiheista oli teema rahauskomuksista. Kirjassa ohjataan pohtimaan omia lapsuudesta jääneitä rahaan liittyviä ajatusmalleja sekä yhteiskunnallisia malleja; esimerkiksi sanontoja rahaan liittyen.

Olen prosessoinut hiljalleen asiaa ja todennut itsessäni ainakin seuraavia havaintoja/uskomuksia:
  • Huono omatunto siitä, että pystyn hankkimaan jotain, joka ei ollut tavallista lapsuudessani. Esimerkiksi matkailu, kalliit vaatteet ym. Osittain tämä uskomus varmaan estää minua nauttimasta tai jopa hankkimasta asioita, joista olisi minulle iloa. 
  • Ulkonäköön panostaminen ei ole tärkeää. Työssäni minulle olisi hyötyä siististä ja edustavasta ulkoasusta, myös urakehityksen kannalta. Silti en jotenkin koe omakseni sellaista viimeisteltyä lookkia - vaan tunnen pröystäileväni ja olevani turhamainen! Fakta vaan on se, että minun ammatissani ulkoasun pitää olla erilainen kuin monissa muissa ammateissa, joissa voi huoletta pukeutua villapaitaan tai työnantaja tarjoaa asun. 
  • Säästäminen on mahdotonta. Onneksi taklasin tämän uskomuksen kuitenkin jo n. 25 vuotiaana luettuani kesälomalla talouskirjoja ja blogeja. 
  • Pitkäjänteinen säästäminen ja korkoa korolle-ilmiö eivät onnistu kohdallani, koska jotain pahaa kuitenkin sattuu. Epäilen aloittamista ja uskomista, koska pelkään kaikkia mahdollisia ikäviä elämän varrelle sattuvia asioita. 
  • Naisena minulla olisi hyvä olla vähän vähemmän rahaa kuin miehelläni. 
Eivät edellä luetellut niin vahvoja ole, että ne vaikuttaisivat arkeeni. Kuitenkin jossain syvällä tajunnan tasolla saatan ajatella noin!


Kirja on hyvin käytännönläheinen ja kevyt lukea. Toisaalta se voi aika raadollisesti tuoda sinusta itsestäsi esiin syvälle kätkettyjä ajatuksia ja uskomuksia, jos lähdet tekemään ohjattuja harjoituksia. Suosittelen kirjaa kaikille sijoittajille ja säästäjille, koska se auttaa tunnistamaan muitakin vaurauden muotoja kuin rahan. 

tiistai 1. toukokuuta 2018

Huhtikuun kuukausikatsaus

Huhtikuu oli mukamas rauhaisa kuukausi ja tein paljon töitä. Vappuaattokin oli niin klara, että vietin illan tätä kuukausikatsausta tehden (jeij!) :D.

Katsauksen teko auttaa taas tajuamaan, paljonko oikein tuli kaikenlaista touhuttua:
- kylpyläkäynti
- kylpylähotellissa majoittuminen 1 yö
- kaksi kulttuuritapahtuma
- mökkireissu

Ja kuten viime kuussa paljastin, ostin maaliskuussa kaksi kallista paitaa, jotka tiliotteella näkyivät vasta huhtikuussa. Lisäksi nylonsukkia ja suksivahaa. Työkiireiden vuoksi kauppareissut olivat suunnittelemattomia ja en ehtinyt arkisin Lidliin/suunnitella ostoksia, joten saatoin käydä kymmenen aikaan illalla lähikaupassa useamman kerran. Lounaalla tuli käytyä myös kalliimmissa paikoissa vaihtelun tavoittelu mielessä. Kosmetiikkaa ei tarvinnut ostaa ihonhoitoon (vanhat riittivät), mutta myönnettäköön, että kynsilakan hankin. Kulttuuritapahtumat menivät nyt harrastusten alle tai mahdollisesti alkoholi-osioon, kun äkkiä lukuja exceliin syötin.

Tulot 2200
Muut tulot (päiväraha) 41
Menot
Asuminen
Lainanlyhennys ja korko 405 €
Muut asumisen menot
Muut lainat
Opintolaina 110 €
Muut menot
Ruokakauppa 432,01
Lounasruokailu 73,35
Muu ravintolaruokailu
Alkoholi tai kahvittelu 47,4
Vaatteet ja varusteet 234,78
Harrastukset 38
Kulttuuri
Koirien menot
Puhelinlasku 22,89
Auton kulut 188,99
Matkustelu 178
Yhteensä menot 1 325 €
Säästöön 916 €
Säästöön ilman asuntolainaa 511 €
Säästöprosentti 40,86 %
SP ilman lainaosuutta 22,78 %


Ihan ok kuukausi, ei kuitenkaan mikään voittajafiilis prosentuaalisesti.



Ruokakulujen pienentäminen toukokuussa

Toukokuulle on tulossa kalliimpia yksittäisiä hemmottelujuttuja, joten voisi taas yrittää tinkiä ruokakuluissa. Muutenkin kaipaisin terveyskuuria ja ehkä kokonaan ruokatottumusten muutosta. Syön keskimäärin terveellisesti, mutta ilmeisesti välipalamainen syöminen iltaisin on kalliimpaa kuin että valmistaisi aina päivällisen (ts. kolmannen lämpimän ruoan?). Toki ruokamenot painottuvat minulle, mies käy vähän vähemmän kaupassa (ja syö 2 opiskelijaruokailua päivässä). 

Heikkouteni on yksittäispakatuissa jugurteissa ja rahkoissa, tuoreissa hedelmissä ja vihanneksissa ym. sekä valmisruoissa, joita tulee aika paljon syötyä kiireessä. Valmisruoissa on tosin se hyvä puoli, ettei mitään mene hukkaan eikä tarvitse suunnitella milloin mitäkin syödään. Toisaalta en halua ehkä tällä hetkellä ostaa viikon safkoja kerralla, ettei mitään menisi hukkaan jos mies ei vaikka syökään minun arvioni mukaisesti. 


Lisäksi kun en valmista itselleni liharuokia, proteiinit tulevat pitkälti mm. juustojen muodossa. Ja se on varmaan aika kallista verrattuna esim. linsseihin. Esim. feta on kyllä tosi hyvää, mutta täytyisi löytää joku vegaaninen yhtä hyvä salaatin piristäjä.


Hyviä kasvis/vegaanireseptejä jakoon siis? 


Ajattelin, että voisin alkaa tehdä aamuisin leipien sijaan vihersmoothien n. 3 €.


Lounaaksi joko työpaikkalounas (6-10 €) tai salaatti itse tehtynä n. 4-5 €. 


Välipalaksi hedelmä (1 €) tai bulgarian jugurttia (1€), tai päivällinen jo tässä kohtaa (17 aikaan)..? (4€)Illalla puuro (1€) tai päivällinen jos liikuntarytmi näin päin..Kalliilta kuulostaa kyllä? n. 15€/päivä menisi ruokiin...... mutta nyt taitaa mennä enemmän.





torstai 26. huhtikuuta 2018

Juhlan aihetta blogissa!

Ensinnäkin pari viikkoa sitten täyttyi 200 000 blogivierailun etappi ja sen juhlistamista odotellessa on tullut jo seuraava kymppitonni lisää! Wuhuu :)

Lisäksi tulin mainituksi Talouteni.fi Suomen parhaat sijoitusblogit 2018 listalla!

On olleet erittäin mukavat vuodet bloggarina ja ihana jatkaa tätä hommaa edelleen. Kirjoitustahti välillä hiipuu, kun päiväduuni vie ajan ja mehut. Mutta sitäkin innokkaammin sitten, kun oikea aika tekstille löytyy.

Kuva: Pineapple Supply Co Unsplash.com


Mitä seuraavaksi?


Blogiyhteistyöt ovat olleet ihan pro bono-juttuja nyt vuoden ajan, osittain siksi, että vältän mahdolliset eturistiriitatilanteet.

Annoitte lukijani minulle hyviä ideoita tämän vuoden teemaksi tai "ihmiskokeeksi" ja en ole vielä ehtinyt niihin syventyä. Huhtikuussa esim. tullut tehtyä 30 tuntia ylitöitä, joten ymmärtänette yskän.

Yksi jättimäinen haave olisi joskus kirjoittaa kirja, ja mikä parasta - voida elää hetki sen tuloilla! Kirjoitustaito ei vaan ole ihan kohdillaan eikä välttämättä aihettakaan ole niin helppo löytää; ehkä se joskus kolahtaa kohdalle.

Rahatilanne 

Hitaasti mutta kankeasti varallisuus kehittyy samalla, kun elämässä kuitenkin tapahtuu asioita. Huhtikuu on kohta taputeltu ja jos ei ylläreitä tule, menot pysyy aika kohtuullisella tasolla.

Toukokuulle olen taas varannut itselleni hemmottelua, mutta onneksi silloin olisi tulossa myös vähän isompi palkka. 

p.s. kustantajat ottakaa yhteyttä :D

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Mainio maaliskuu - katsaus kuluihin

Maaliskuun kuukausikatsaus oli helppo tehdä, tosin havaitsin yhden ISON vaateostoksen puuttuvan kokonaan tilitapahtumista eikä se näkynyt siellä edes varauksena. Se on oikeasti siis maaliskuinen tapahtuma, mutta varmaankin sitten näkyy huhtikuussa.

Maaliskuussa tein paljon töitä, kevät alkoi voittamaan, ystäviä vieraili ja viihdytettiin ja kävin yhdellä työmatkalla. Sokoksen 3+1 päiviltä laadukas pitkähihainen t-paita ja paketti urheilusukkia. Ostin myös tosiaan kesäksi muutaman kotimaisen laadukkaan vaatekappaleen (eettisyys ja kestävyys edellä) mutta ne eivät näy tässä. Lemmikeille ostin tarvikkeita eläinliikkeestä ja apteekista ja kestävät ainakin 2 kuukautta. Apteekista myös itselle useita tuotteita.

Aloitin hierojakuurin hartioiden kuntoon saamiseksi, ja kävin kaksi kertaa hieronnassa. Nyt onneksi hiihto on myös auttanut, kunhan vain ehtisi ladulle :)..

Maaliskuu oli myös siinä mielessä poikkeuksellinen, että ostin kirjan (mitä en yleensä ikinä tee, mutta pian kuulette miksi!), osallistuin liikuntatapahtumaan ja kävin mm. uimassa ja elokuvissa.


Tulot (palkka) 2253,25

Menot
Asuminen
Lainanlyhennys ja korko 405 €

Muut lainat
Opintolaina 115 €
Muut menot
Ruokakauppa 216,86
Lounasruokailu 94,61
Muu ravintolaruokailu 81,15
Alkoholi tai kahvittelu 42,8
Vaatteet ja varusteet 34,95
Harrastukset 1,5
Kulttuuri 39
Koirien menot 95,09
Apteekki 78,05
Kosmetiikka 69,74
Auton kulut 60
Hieronta 53
Yhteensä menot 982 €

Lopputulos


Säästöön 1 272 €
Säästöön ilman asuntolainaa 867 €
Säästöprosentti 56,43 %
SP ilman lainaosuutta 38,46 %

Jos vaatehankinnat laskee tähän mukaan, silti ihan ok kuukausi. Pitää nyt tsempata ruokakuluissa ettei huhtikuu paisu liikaa.

edit 4.4.18: säästön osuus ilman asuntolainaa ja säästöprosentti ilman asuntolainan osuutta korjattu laskuvirhe!


sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Herättävä mittari - nettovarallisuuden kasvu

Pääsiäinen tekee mulle niin hyvää! Olen ehtinyt jo palautella mieliin vähän tätä talouspuoltakin ja innostustani varallisuuden kasvattamiseen. Töissä ollessa energia menee selviytymiseen ja helppoihin ratkaisuihin, enkä siksi ole saanut hoidettua laskelmia saati innostunut säästämisestä viimeaikoina.

Tsekkasin just oman "big picturen"  ja en ole tyytyväinen nettovarallisuuteni n. 500 € kasvuun per kk tämän vuoden puolella. Koska lyhennän asuntolainaa ja säästän, pitäisi tahti olla vähän kovempi. Tosin, täytyy taas muistaa, että tammikuussa olin matkalla ja helmikuulle osui kaikkien aikojen kulupommi.

Kuva: Melk Hagelslag, Unsplash.com


Tein huvikseni tällaisen blogin alkuvuosilta lähtevän laskelman, mittausjaksot ovat epätasaiset mutta ei välitetä siitä (lähtötilanne oli negatiivinen, sitä ei laskelmassa!):


Nettovarallisuuden kasvu
Ajankohta Nettovarallisuus Kasvu € Kasvu %
201609 3060 0 0,00 %
201612 8000 4940 161,44 %
201706 8500 500 6,25 %
201712 14500 6000 70,59 %
201803 16000 1500 10,34 %

  • Suurin prosentuaalinen kasvu tapahtui ajanjaksona, jolloin sain veronpalautuksena opintolainahyvityksen.
  • Suurin euromääräinen kasvu lähtee asunnon ostohetkestä. Arvioin asuntoni arvon ostohintaan tai oikeastaan muutaman satasen sen yli tasasummaan. Tässä on hitunen optimismia, mutta luottamukseni yhtiöön ja asunnon sijaintiin on vain kasvanut.
Vaikka tämä pidemmän jakson laskelma näyttää ihan kivoja prosentteja, ei päästä siitä mihinkään, että en osaa nykyään säästää. Elän kuin joku keisari ja hankin surutta materiaa tuomaan iloa masentavan työarjen keskelle. Ei siinä, täytyy ihmisellä vaatteita olla ja harrastusvälineitäkin sopivasti. Laatuaikaa ja kokemuksia matkoilla silloin tällöin..  

Kysymys kuuluu: saisinko säästettyä paremmin, jos työni ei olisi niin raskas/aikaavievä? Vaikka pienemmillä tuloilla ja vähemmän stressaavassa ympäristössä saisinkin isomman säästöprosentin, se voisi tarkoittaa euroissa vähemmän. Vai olisiko mahdollista löytää vähemmän stressaava työ isommalla liksalla? Yes please.. Nykyisen työn vähentäminen tunneissa ei onnistu. 

Olosuhteeni ovat säästämiselle loistavat: edullinen laina, keskinkertainen palkka mutta ei perhettä, ei työmatkakustannuksia, ei päivittäistä edustamista, ei kroonisia sairauksia minulla tai lemmikeillä, puoliso maksaa osan asumiskuluista. Miksi en pysty parempaan? Syytän työelämää. 

Miten muilla menee? Miksi miehillä luvut ovat ihan älyttömiä vs. omani tai muut naiset?



maanantai 26. maaliskuuta 2018

Taloudellisesti ja muutenkin sekaisin

Sekavaa tekstiä luvassa.

En tiedä juuri nyt, mitkä on mun prioriteetit.

Haluaisin lähteä majailemaan johonkin eteläiseen riippukeinuun, toisaalta haluaisin oppia ja tehdä duunissa kaikkeni edistääkseni uraani ja kolmanneksi Yle vielä ahdistaa uutisoinnillaan lasten hankkimisen ajankohdasta. En tiedä mitä haluan ja mitä olen valmis "hyllyttämään".

Asetetut tavoitteet ja "suuri linja"

Tavoitteena 2018 oli kasvattaa puskuri riittävälle tasolle, saada vuoden mittaan ylimääräisiä lainanlyhennyksiä tehtyä ja ostettua lisää osakkeita tai muita sijoituksia. Olen arvioinut puskuriin riittäväksi n. 6000 - 10 000 € mutta aina kun puskuri menee yli kutosen, olen valmis henkisesti tekemään jotain hankintoja.

No, nyt halusin ostaa vielä edullisesti tätä Suomeen muuttavaa pankkikonsernia ja laitoin sinne n. 500 €.

Kesää varten olen pitänyt mielessä myös lomakustannukset, sillä etenkin viime kesän ihana reissu oli kallis, yli 2000 € kaiken kaikkiaan. Se on aika iso satsaus yhdeltä ihmiseltä, mutta toisaalta se oli joka sentin arvoinen. Loma-ajat jossain kauniissa ja lämpimässä tuntuvat utopistiselta harhalta, kun joka aamu on edelleen ollut toppa-asulle ja Icebugeille tarvetta. Toisaalta kevätauringosta ei ole juuri päässyt nauttimaan, kun töissä on tehty pitkää päivää ja viikonloppunakin hommia.

No, joka tapauksessa fiksuinta olisi säästää kaikki ja tavoitella suurempaa vapautta tulevaisuudessa. Lomailla ekologisesti himassa? :)

Plussat ja miinukset

Pitkälle ulkomaanmatkalle lähteminen olisi käytännössä nyt mahdotonta: jos jättäisin työni, tuskin voisin palata. Eikä opintovapaa tai vastaava ole mahdollinen. Toisaalta lähdettävä olisi nyt, koska jos joskus saa lapsia, lähtemisestä tulee vaikeampaa. Rahatilanteeni ei ole lähelläkään vapautta turvaavaa tasoa. Toisaalta kuukauden tai parin reissu jossain ei välttämättä toisi suurempaa onnea, se ainoastaan vapauttaisi tekemään kaikkea, mitä mieli tekee. Mikä itsessään olisi aika ihanaa ja luovaa. 

Lapsiasia on luonnollisesti täysin kysymysmerkki - taloudellisesti äitiysraha olisi varmaan ok, mutta hoitovapaalle en voisi jäädä (puolison ollessa opiskelija) - ja kun säästöt eivät kovin pitkälle riittäisi. Ja lasten saamisesta ei voi koskaan tietää. Ja nauttisinko äitiydestä, en tiedä? Kyllä varmaan?

Ura-asia on myös aika mielenkiintoinen. Melkein kaikilla johtavilla tyypeillä on aikuisia lapsia, eli uran kohokohta pitääkin olla vasta siellä viidenkympin jälkeen. Nyt olen oppinut jo paljon, mutta paljon vielä olisi opittavaa. Nyt teen niin paljon töitä, että tähän arkeen ei mitään päiväkotikuljetuksia kyllä mahtuisi. En tiedä olisiko työnantaja ymmärtäväinen? Toisaalta miksi edes ajattelen, lakisääteiset hommat pitää hoitua.

En todellakaan ole ajatukseni kanssa yksin, syntyvyys on laskenut kaikissa ikäluokissa ihan hurjasti. 

Miten te muut olette yhdistäneet äitiyden/isyyden ja uran?
Olisiko kellään vinkata mitään blogia tai kirjaa tähän teemaan?

Eli: 2 ongelmaa: mistä sitä rahaa lisää ja mihin sen sit laittaisi?






lauantai 17. maaliskuuta 2018

Miten jaksaa vaativassa työtilanteessa?

Tämä teksti ei liity varsinaisesti säästämiseen, mutta elämänlaatuun ja voimavaroihin, sekä taloudellisten varojen hankintaan toki. Olen viime aikoina pysähtynyt liian usein sen uutisen äärelle, että kaltaiseni nuori nainen kärsii työuupumuksesta. Myönnettäköön, että tunnistan itsessäni uupujalle tyypillistä suorittamista ja tehokkuuden tavoittelua. Lähimmäksi tämä on liipannut pari vuotta sitten, kun käytännössä identtistä työtehtävää tehnyt kollega uupui. Eikä kerta jäänyt viimeiseksi.

Haluaisin olla ja tehdä niin paljon enemmän, kuin mihin oikeasti pystyn. En ole perfektionisti, vaan tehokas; mihinkään ei saa kulua liikaa aika ja riittävä suoritus on ok, kunhan saa tehtyä kaikkea mahdollista ja mahdotonta.

Kodin pitäisi olla kohtalaisen siisti ja elinkelpoinen, ruokailuja ei saa jäädä välistä, lemmikit pitää hoitaa hyvin, talous pitäisi saada huippuvireeseen, töissä ei saa epäonnistua, kropan pitää olla hyvässä vireessä ja ulkonäkökin siisti.

Mistä näistä sitten voisi joustaa ja silti elää sellaista elämää, ettei viranomaisten tarvitse puuttua, kumppani pysyy tyytyväisenä ja oma vointi etusijalla? Tämä on jatkuvaa tasapainottelua, mihin vuorokauden tuntini käytän.

Kuva: Ugne Vasyliyte, Unsplash.com


Karma is a bitch

Joku ehkä muistaa, kun aiemmin valittelin ja kärsin, ettei töissä ole tekemistä. Nyt on.

Elän sellaista vaihetta, että työ linkoaa kovalla teholla mehuja minusta irti, (eikä blogikaan ole siksi kovin aktiivinen ollut viime aikoina). Työpaikallani käydään kivuliasta muutosprosessia. Luulen, että johto olisi toivonut minultakin parempaa suoritusta, mutta valitettavasti ongelmat ovat niin suuret, ettei minun panokseni yksin riitä.

Työpäiväni venyvät, mutta yli 10 h päiviä en ole tehnyt, ja viikonlopputöitäkin vain satunnaisesti. Elämässäni löytyy vastapainoa liikunnan ja monen muun muodossa. Siltikään en aina pääse työajatuksista irti illan enkä yön aikana. Etenkään, jos olen vastaanottanut ja käsitellyt tunteita päivän mittaan. Tämän aiheuttaa myös liian kova vauhti: jos olen jo tekemässä jotain ja vaikkapa alaiset kyselevät vielä vaikeita kysymyksiä ohimennen, aivot eivät pärjää mukana, eivätkä ne sitten rauhoitu enää ollenkaan. Vaikka mitään pahaakaan ei sattuisi tai sanottaisi, kollegoiden tunnesekamelska tarttuu joksikin stressitilaksi, jossa empatia muuttuu sympatiaksi.

Jatkuvasti  työpaikallani tapahtuu jotain sellaista, että ulkopuolinen ei voisi kuin hämmästellä. Välillä mietin, onko tämä draamateatteri vai työpaikka.

Siitä seuraa päänsärkyä, heikkoa unen laatua ja heikentynyttä "sietokykyä". Muutaman kerran viikon loppuvaiheessa olen ollut siinä pisteessä, että vielä yksikin valitus tai vastoinkäyminen, niin sanon tai teen jotain tyhmää. Toistaiseksi en ole mitään sellaista tehnyt, mutta laidalla ollaan käyty.

En ole pystynyt noudattamaan itselleni tekemääni uudenvuoden lupausta jokapäiväisestä joogasta, mikä sekin tuntuu itsepetokselta ja kropan laiminlyönniltä (ja on johtanut pari kertaa jännitysniskapäänsärkyyn, kesto 4 päivää).

Kiitollisuus

Ajattelen, että tämä työtilanne on oma johtamisen oppikouluni ja käytän tämän kokemuksen oppimisen matkana. Olen kiitollinen, että olen toisaalta nähnyt näin vaikean tilanteen ja ajat jo urani alkupuolella. Puhumattakaan jo vuosia sitten läpikäydystä yt-prosessista ja rakkaan työtehtävän menetyksestä. Toivoisin, että löytäisin vielä itsestäni keinot ja ideat viedä bisnestä tehokkaasti eteenpäin ja saada näin "pikavoittoja" ja papukaijamerkkejä uran edistämisen mielessä.

Välillä kyllä mietin, että onko salainen haaveeni johtajan urasta sittenkään realistinen, kun paineet ovat aika kovat jo näin matalammallakin tasolla.

Raskain asia on arvoristiriita yrityksen arvojen ja omieni välillä. Näen mm. vahvasti sen, että johtamisessa ihmisten arvostaminen tuo myös taloudellista hyötyä ja henkilöstö esimerkiksi antaa itsestään tarpeen vaatiessa enemmän. Tilanne on valitettavasti päinvastainen, eikä paikallisjohto pysty siihen välttämättä vaikuttamaankaan.

Lisäksi pienessä työyhteisössämme on sattunut ikäviä asioita yksittäisille henkilöille, mikä luonnollisesti vaikuttaa, kun jokaisen rooli on niin merkittävä.

Työstressin ollessa pahimmillaan muistan syyn talousasioiden tärkeyteen: jokainen säästetty euro on askel lähemmäksi vapautta palkkatulojen "kahleesta". Jos firma menisi konkkaan, mulla olisi enemmän aikaa etsiä uusi työ tai työllistää itseni. Jos taas terveydentilani heikkenee niin, että on pakko itse lähteä, voisin taas pärjätä sen aikaa, että etsin uutta.

Ennen kaikkea tämä ikävien sattumien ja uutisten sarjatulitus on saanut minut arvostamaan jokaista tervettä päivää, että ylipäätään olen työkykyinen ja voin sinne töihin joka aamu mennä, ja minulla on asiat hyvin.

Lopuksi

En tiedä mikä tämän tekstin tarkoitus oli. Kirjoitin tätä monessa pätkässä viikon aikana ja sain paljon eri fiiliksiä ja kokemuksia mukaan. Oma vointi voi vaihdella viikonkin mittaan äärilaidoilla. Jos vaikka perjantaina ehtii töissä vielä purkaa kaiken kuorman pois ja mieli ehtii tyyntyä, saa viikonlopusta paljon enemmän irti.

Olen myös huomannut, että en pelkää. Jos saisin itse potkut, se todennäköisesti olisi seurausta täydellisestä arvoristiriidasta ja sikäli olisi vain kartta uudelle polulle. 

Ehkä halusin tällä jakaa kokemuksia muiden esimiestyötä tekevien kanssa tai sellaisille, jotka ovat jaksamisen kanssa vaikeuksissa.

Itse reflektoin tilannettani keskustelemalla kotona, erään tv-sarjan toimistoelämää seuraamalla ja yhden kirjan parissa. Minulla on jalat aika hyvin maassa ja kuten eräs kohtaamani johtaja sanoi, minusta välittyy, että olen tosi Zen.




sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Yksi syy lisää asioida Lidlissä ensi viikolla

Lidl toi tänään sunnuntaina 11.3.18 julki, että heiltä saa viikon ajan -10% alennusta yli 25 € ostoksista mitä tahansa kilpailevan kaupan tai vaikka kirjastokorttia näyttämällä. Linkki Talouselämän juttuun.

Asun tosi lähellä pientä Prismaa, joten se olisi ykköskauppani isoille ostoksille, mutta Lidl osuu kuntosalimatkani varrelle, joten treenien päälle on helppo tehdä ostokset samalla. Hankalampi juttu Lidlin kanssa on se, että siellä (lähi-lidlissäni) ei jotenkin "mahdu" käyttämään kärryjä ja korista tulee aina liian painava, plus otan aina liian vähän kasseja tai liian pienen repun mukaan.

Lidlissä on edullisuudestaan huolimatta jonkin verran erikoistuotteita, jolloin luksuksen ja vaihtelun fiilis säilyy. Lisäksi tykkään siitä, että kasviksia ja tuoretuotteita on tarjolla kohtuullinen määrä, enkä usko hävikkiin päätyvän lainkaan niin paljon kuin isoissa marketeissa. Ei se haittaa, vaikka joku kasvis tai hedelmä olisi just hetken aikaa loppu.

Kasvissyöjänä miinuksena on kuivattujen tai säilöttyjen linssien, herneiden ja papujen pienehkö valikoima sekä tofun puuttuminen (tosin nykyään kai on joskus jossain ollut). Plussana simppeli juustovalikoima hyvää fetaa ja vuohenjuustoa, sekä jugurttiämpärit. Lisäksi koirien tuotteista en ostaisi mielelläni mitään, ainoa kakkipussimallikin on se bioskan biohajoava, joita on tosi vähän yhdessä paketissa.

Lidlistä ostan usein myös kaikki -30% marinoimattomat lihat pakkaseen (koirat ja mies syövät ;)) sekä -30% leivät samaan tapaan yksittäisinä leivänpaahtimessa sulatettaviksi.

Pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä tulee ostettua, sekä hedelmiä ja vihanneksia. Lidlissä erityisesti ostan yleensä terveelliset setit, vaikka olen kuullut, että monilla menee leivonnaistiskin tuoksusta pää pyörälle ;)..

Palkkapäivän koittaessa ryntään saman tien täyttämään varastot tarjousviikon kunniaksi!


tiistai 6. maaliskuuta 2018

Helmikuun hurja menopommi

Kuten ennakkoon jo kirjoitinkin, helmikuusta tuli säästöasteen kannalta aivan surkea. Lyhyeen kuukauteen osui isompaa ja pienempää eläinlääkärikäyntiä, auton korjaus/huolto/katsastusmaksuja, autovero, vakuutuslaskuja, kallis jäsenmaksu, järjestin juhlat, ostin villatakin ja topin sekä kävin kosmetologilla (ehdin varata kosmetologin jo joulun aikaan, jotta mulla olisi kevättalvellekin jotain kivaa..). Käytiinpä myös kylpylässä lämmittelemässä.

Kuva: Didier Weemaels, Unsplash.com


Tällaisesta kuukaudesta en olisi mitenkään selvinnyt opiskelijatuloilla, onneksi minulla nyt oli puskuria. Ilman puskuria olisin tottakai perunut kosmetologin, jättänyt paidat ostamatta ja kahvilakäynnit tekemättä. Myös juhlien tarjoilut olisivat olleet pienimuotoisemmat. Todennäköisesti näin isoja menoja ei montaakaan kertaa enää tänä vuonna tule. Ei huvita laskea tästä säästöastetta, mutta jos asuntolainan lyhennyksen laskee säästöksi, säästöprosentti olisi n. 16%. Tulee seuraaville kuukausille tehostamisen varaa, jos aion koko vuodelle saada säästöasteen pysymään 40-50% tasossa.


Helmikuu
Tulot
2358
Muut tulot
82
Menot
Asuminen
Lainanlyhennys ja korko
405 €
Muut asumisen menot
70 €
Muut lainat
Opintolaina
116 €
Muut menot
Ruokakauppa
251
Lounasruokailu
126
Muu ravintolaruokailu
81,9
Alkoholi
44,33
Kodin tarvikkeet
90,24
Vaatteet ja varusteet
104,98
Harrastukset
26
Kulttuuri
Koirien menot
293,69
Kosmetiikka 
239,15
Liiton jäsenyys
350
Auton kulut
349
Muu liikkuminen
Puhelin
23,47
Vakuutukset
191,21
Matkustelu
0
Yhteensä menot
2 357 €
Hämmästykää, miten kukaan voi tuhlata näin paljon humpuukiin ja huvituksiin.... paaston aika on käsillä.

lauantai 24. helmikuuta 2018

Costa del Sol - Mimmin matkavinkit

Talven mittaan tuli tehtyä yksi reissu off-seasonilla Espanjan aurinkorannikolle. Alunperin oli tarkoitus lähteä johonkin tosi tosi lämpimään kauemmas, mutta lomat ja järjestelyt antoivat sijaa vain vähän lyhyemmälle vapaalle. Meillä ei ollut mitään matkabudjettia laadittuna, mutta isoimmat kuluerät eli lennot, majoitus ja liikkuminen suunniteltiin ennakolta aika tarkalleen.

Helsinki-Vantaalla yöpyminen
Lentokentälle kantsii nykyään mennä melkein suoraan junalla, jos vain mahdollista.
Koska emme asu pääkaupunkiseudulla, ja lento lähti suht aikaisin, matkasimme ensin stadiin ja ennen aamulentoa yövyimme yhden yön Forenomin hostellissa. Hostellista käveli terminaaliin vartissa. Hostelli itsessään oli vähän nuhjuinen (tyyliin sipsiä sängyn alla) ja jos ruokahalua olisi riittänyt heti aamusta, hotelli aamiaisineen olisi voinut olla edullisempi. Ostin nimittäin lentokentältä aamupalaa ja lentoevästä n. 20 €:lla. Hostelliyö kahdelta maksoi alle 55 €. Mutta nyt jos menisin uudelleen, menisin meikittä, jolloin en kävisi suihkussa ja ottaisin hyvät eväät. Naisena Forenom-hostellin käyttö oli hankalaa, sillä suihkuhuoneessa ei ollut paikkaa kosmetiikkapussukoille ja riisuuntuminen ja vaatteiden ripustaminen oli hankalaa. Lisäksi wc:ssä käyminen yöpuvun ja talvikenkien kanssa oli oma taiteenlajinsa :).. Kerran olen majoittunut lentokentän kellarikerroksen GLO-hotellissa, joka oli muistaakseni ihan ok siisti ja mukava hotelli. Hinta toki triplaantuu, mutta sisältää aamiaisen.

Lennot
Lennot etsittiin tällä kertaa googlen lentohaulla, josta pystyy aika hyvin tsekkaamaan koko tarjonnan tietyille päiville suorin lennoin. Meno ja paluu tehtiin eri yhtiöillä, yhteensä meno-paluu yhdeltä hengeltä n. 300 €.


Kuva: Florencia Potter, Unsplash.com

Majoitus
Majoituimme airbnbstä löytyneessä kivasti rempatussa ja laitetussa pienessä asunnossa, joka oli kokonaan meidän käytettävissämme. Airbnb kuudelta yöltä n. 370 € kahdelta hengeltä (sisältäen siivouksen ja airbnb palvelumaksun) eli 62 € yöltä kahdelta hengeltä. Keittiötarvikkeita ja omaa rauhaa osaa matkalla arvostaa. Aamulla on mukava keitellä omat kahvit ja iltapalaksi syödä vielä jotain leipää ja hedelmiä, tai nauttia vaikka koko 2 € viinipullon :). Asunnosta oli kaiken lisäksi tosi hienot näköalat ja ilmainen parkkipaikka. Uskallettiin varata huone, koska sitä oli suositeltu runsaasti ja vuokraisäntä olikin tosi mukava, eikä häntä tarvinnut treffata enää avainten saamisen jälkeen.

Liikkuminen
Liikuimme vuokra-autolla, ja ainakin tähän ajankohtaan auto oli kätevä saada myös parkkiin. Ainakin maksullisiin halleihin mahtui, joskus myös ilmaisille katupaikoille. Pienemmissä kaupungeissa oli aina ilmaiset parkkipaikat, mutta Malagassa esim. ruuhkatilanteesta ja ajankohdasta riippuen välillä mentävä parkkihalliin. 5 tuntia hallissa teki n. 10 €, eli ei Suomen hinnoissa tämäkään juttu.
Vuokra-auton hinta kuudelta päivältä n. 150 € jos oikein muistan. Polttoaineet olivat Espanjassa samoissa hinnoissa, mutta Gibraltarilla tankkaaminen oli todella edullista (ns. veroparatiisihinnat), jos sinne eksyy.
Lisäksi tuli maksettavaksi jonkin verran moottoriteiden tietullimaksuja, jotka sai lähimaksukortilla näppärästi maksettua. Maksut vaihtelivat 2 - 6 euron välillä. Jossain kohdin lähdettiin kiertämään maksuttomia teitä pitkin, koska ei ollut kiire ja pienemmilläkin (silti kuusikaistaisilla) teillä mentiin reippaasti ja sai katsella ohi vilahtavia mestoja.

Ruoka ja ravintolat
Ruokailut ja juomat olivat kaikkialla Suomen hintoja paljon edullisempia, sekä kaupassa että ravintolassa. Kallein ruokailu oli fine dining paikassa, joka sisälsi ennakkoon varatun pöydän ja musiikkiesityksen: 76 € kahdelta. Summa sisälsi alkuruoat, pääruoat, viinit, vesipullot, ja jälkkärit + esitysmaksut.

Oli tosi mukava käydä syömässä ulkona kun eräässäkin ravintolassa söin sekä salaatin, että pastan ja mies otti pizzaa: 14 euroa kaikki juomineen päivineen. Ja rantabaarissa istuessa ei tarvinnut ekan kahvin jälkeen heti maksaa ja lähteä, vaan nautimme lämmöstä muutamia tunteja, cokista ja bisseä nautiskellen.

Tippikulttuuri jäi tällä kertaa hiukan epäselväksi, muistelen nimittäin, että käteisellä maksaessa esim. Barcelonassa on ollut tapana jättää tippiä. Nyt maksettiin kaikki kortilla ja siten ei tippiä tullut jätettyä. Lähimaksu toimi JOKA PAIKASSA, joten luottokortti lähimaksutoiminnolla oli ihan paras mahdollinen.

Lisäksi Espanjakin näytti jo muuttuneen sen verran, että kasvisruokavaihtoehtoja löytyi joka paikasta!

Pääsymaksut
Kävimme ahkerasti eri paikoissa, joten pääsymaksujakin tuli maksettua: gondolihissi Benalmadenassa n. 25 € kahdelta, Picasso-museo Malagassa 7€/henkilö, Alcazaban linnalla vierailu 2,20€ / henkilö, gondolihissi ja pääsy kaikkiin nähtävyyksiin Gibraltar-vuorella 25 €/ henkilö, Caminito del Rey sisäänpääsymaksu n. 11€/henkilö.

Mimmin hemmottelut
Osuipa kohdalle myös tyhjä kampaamo: kieliongelmista huolimatta hiukset leikattiin, hoidettiin jollain erikoissilottajalla (?) ja samalla kun niitä föönattiin, toinen lady teki mulle manikyyriä. Kaikki tämä maksoi yhteensä 53 €. Suomessa pelkkä parturi maksaa tyypillisesti 59 € pesun kanssa.


Yhteenveto
Kaiken kaikkiaan pidin itse aurinkorannikkoa jokseenkin epäcoolina kohteena, mutta nyt ymmärrän kyllä sinne muuttaneita suomalaisia. Aivan todella mukavaa elämää ja lähietäisyydeltä löytyy kaikenlaista. Työllistyminenkin onnistuu, moni suomalainen firma on ulkoistanut sinne ja Fuengirolassa eritoten löytyy suomalaisille suunnattuja palveluja.
Lisäksi Espanja kohteena on edullinen ja lennot ympäristöystävällisemmät=lyhyemmät kuin Aasiaan asti matkatessa.
Iso suositus!



lauantai 17. helmikuuta 2018

Olen antanut periksi...

En ole viime kuukausina enää löytänyt itsestäni sitä puolta, joka innostuu säästämisestä ja hyvistä talousvalinnoista. Olen käytännössä ostellut ihan mitä mieli tekee ja lievittänyt henkisiä ja fyysisiä "tuskia" ostamalla. Ihan kaikki hankinnat on tullut käyttöön ja hyötyyn, eli sikäli tarpeellisia asioita toki. Säästöön vaan ei ole jäänyt sillä tavalla, kuten toivoisin. Lisäksi hankintahammasta kolottaa vielä.

Haluaisin hankkia seuraavia asioita:
- meikkivoide (mineraalimeikkipuuterin rinnalle)
- urheilusukkia
- uudet treenikengät
- sisäpyöräilykengät
- syke/sporttikello (en omista yhtään kelloa)
- pyjama
- sänkyä pitäisi fiksata, joko uusi petari tai tyyny, ergonomia kuntoon selkäkipujen ehkäisemiseksi


Rahaa on taas mennyt:
- kosmetologi (vuosi edellisestä)
- hoitotuotteita edellämainitun suosituksesta, kaikki käytössä, yhtään turhia ei ole kaapeissa
- reppu (sattumalta sain myös yhden repun treenikäyttöön, jess!)
- villatakki
- toppi
- kirppikseltä urheilutoppi ja mekko
- eläinlääkärissä on jouduttu käydä poikkeuksellisen paljon
- toiselle koiralle hankittu uusi takki
- auton korjailua ja huoltoa
- autovero
- drinksulla käyntiä duunikavereiden kanssa

Huoooh ja lista jatkuu! Milloin mä oikeen ehdin rikastua kaiken tämän ostelun keskellä ja milloin olisin tyytyväinen eikä MITÄÄN tarvitsisi hankkia. Ja jaksaisi syödä pelkkää kaurapuuroa monta päivää.. :O Mutta AINA jotain hajoaa/loppuu/on ehdottoman tärkeä hankkia.

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Tammikuun tuloskatsaus

Tartuin poroa sarvista ja päätin tehdä pelottavan tuloskatsauksen tammikuulta.

Palkkaa ja päivärahoja tuli yhteensä ennätykselliset n. 2700 €, johtuen ylitöistä, työmatkoista ja lomarahasta. Iso palkka auttoi säästötavoitteen saavuttamisessa, vaikka menoja ja meininkiä riitti.

Tammikuulle osui iso osa lomamatkan käytännön kustannuksista, eli ulkona syömisiä ja pääsylippuja,  sekä mm. parturi ja kalliimman sorttisen selkärepun hankinta.

Viimeistelin tammikuussa myös sisustusta muutamalla hankinnalla yht. n. 110 €.

Lemmikille tuli eläinlääkärikeikka, hankin myös uutuus-super-lämpö-toppatakin hänelle ja ruokakuluja sairastumiseenkin liittyen on tullut lisää. Pakkaspäivänä on käyty myös purkamassa energiaa maksullisessa aktiviteetissa sisätiloissa... 250 €.

Tammikuun arjen piristäjäksi tuli myös yksi kulttuuritapahtuma, jonne pääsin n. 20 € pääsylipulla.

Aloitin myös uhkapelien pelaamisen Osinkokuninkaan ideasta, eli syötin turvallisena pitämäni Veikkauksen pelitilille 20 € ja siellä olen lotonnut ja ostellut arpoja. Kahden pelailukerran jälkeen mulla on edelleen 19 € eli plus miinus nolla vedetään. Pokeriin kai pitäisi opetella seuraavaksi ;).. Hauskaa ja suhteellisen viatonta jännitystä - samalla myös hyväntekeväisyyttä.

Laskemalla asuntolainan lyhennyksen kokonaan säästöksi, säästöprosenttini on n. 46 %.
Ilman asuntolainan lyhennystä se on 31 %. Ihan ok kuukausi kaikesta häslingistä huolimatta.

Meno- ja tulotapahtumia on edelleen niin monella tasolla, joten en saa kaikkea millään tarkasti kirjattua (en viitsi). On mobilepaylla kymmeniä tapahtumia, joista ei edes muista mitä ne koskevat, on luottokorttilasku ja jotain veloituksia on vähennetty suoraan palkasta... ja tililtä kulkevat perusmaksut. Tapahtumia vain on paljon, kun tekee ja liikkuu paljon paikoissa ja kaveriporukan maksut hoidetaan mobile paylla!


Helmikuusta sen sijaan on tulossa ihan katastrofi, sillä sinne osuu auton huolto, ammattijärjestön maksut, vakuutuslaskut, eräiden juhlien järjestäminen, koiran iso eläinlääkärilasku ja itselleni jo kauan sitten buukattu kasvohoito.. Eli peruskulujen päälle on tulossa jo n. 200 + 350 + 150 + 100 + 500 + 100 =1400 € pelkästään "epätavallisia" laskuja!!! Luojan kiitos minulla on puskuria, säästöön tuskin jää mitään. Mutta tämän nyt tiedostan etukäteen ja yritän valita edukkaammat vaihtoehdot kaikissa. Lisäksi siirrän taas uusien vaatteiden hankintaa pidemmälle tulevaisuuteen.






lauantai 3. helmikuuta 2018

Palkka työnteon motivaattorina

Suomessa hirveän vähän puhutaan palkasta työnteon motivaattorina.
Tutkimuksissa todettu fraasi "palkankorotus motivoi vain pari kuukautta" toistuu puheissa ja mediassa. 

Minä olen eri mieltä. Viimeksi uuteen työhön siirryttyäni sain  500 € palkankorotuksen ja kyllä, uusi palkka motivoi jaksamaan duunissa edelleen. Tietenkin uskallan haaveilla myös korkeammasta palkasta ja kaikesta, mitä se mahdollistaisi. 

Progressiivinen verotus tasapäistää duunarit ja esimiehet aika lailla -  tulojen nettoero voi olla vain muutaman satasen! Lisäksi nyt kun uusi aktiivimalli aiheuttaa keskustelua, haluaisin jakaa omia kokemuksiani töistä, joissa ansioon pystyi omalla ahkeruudella vaikuttamaan. Silloin myös työn tekeminen innosti ihan tosissaan!

Kuva: Verne Ho, Unsplash.com

1. Hotellisiivooja. Mitä enemmän siivottavia huoneita oli, sitä enemmän tuli työtunteja, eli enemmän palkkaa. Lisäksi työn MERKITTÄVÄ bonus oli, että muita siivoojia ei kiinnostanut viedä huoneista löytyneitä tölkkejä ja pulloja kauppaan. Itse tienasin joka päivä n. 10 euroa lisää puhtaana käteen palauttamalla säkillisen pulloja! Tuohon aikaan tämä ei ollut veronalaista ja työnantaja tämän myös salli. 

2. Puhelinasiakaspalvelu. Tämä opintojen ohessa, mitä pidempään jaksoin tuolissa istua ja tätä yksinkertaista työtä tehdä, sitä enemmän tuli palkkaa. Työ ei ollut raskasta ja työkaverit mukavia. Ahkeruus näkyi tuntipalkkaisella lopputuloksessa!

3. Projektiluontoinen työ, jossa osittain provisiopalkka projektin lopussa. Eli mitä enemmän myin, sitä enemmän tuli lopullista korvausta. Todella motivoivaa, kun taivas on rajana!

4. Ylityöt. Jos omassa työpaikassa saan tehdä ylitöitä, tulen erittäin mielelläni tekemään vaikka pari lauantaita. Verottajasta huolimatta korvaus näkyy hyvin tilissä.

5. Blogiyhteistyöt. Tämä on yksi tekijä, jossa pitäisi taas aktivoitua. Noin vuoteen en ole tehnyt yhtään yhteistyötä, mutta 2016 sain mukavasti blogituloja pienellä vaivalla. 

Kuukausipalkka ei kauheasti motivoi tuloksellisempaan tai tehokkaampaan työhön. Pitäisiköhän siirtyä myyntihommiin, jotta pääsisi provikoille?

Ymmärrän kyllä, että perustoimeentulo kun on vakaa, sitä jotenkin "tyytyy". Työssä pitää olla muitakin motivaatiotekijöitä, vähintään kollegat ja että voi tuntea itsensä tärkeäksi. Minulla henkilökohtaisesti ahkeruus on tärkeä arvo ja mielelläni olen ahkera, jos se hyödyttää taloudellisesti.

Miten palkka sinua motivoi tai työntekoon vaikuttaa?




torstai 25. tammikuuta 2018

Miksi lyhyt työmatka on niin tärkeä minulle?

Ympäristöasioista ja omasta hiilijalanjäljestäni kiinnostuneena tein Sitran päästötestin.  Sitran sivuilla törmäsin lukuisiin hyviin lyhytartikkeleihin vihreämmistä elämäntavoista.

Yksi minulle henkilökohtaisesti tärkeä juttu liittyy työmatkan pituuteen.
Linkki Sitran juttuun. 

Mukavuudenhalu 

Minulle on aina ollut tärkeää sosiaalisen koulu- tai työpäivän jälkeen päästä kotiin rauhoittumaan, vaihtamaan mukavat vaatteet ja aloittaa vapaa-ajan vietto täysillä. Onneksi minulla on aina elämässäni ollut mahdollisuus tähän. Koulumatkat olivat kävellen 10 minuuttia, yliopistoaikana samaa luokkaa kävellen tai pyörällä ja päätyön työmatkatkin ovat olleet maksimissaan 20 minuuttia autolla (sekin jos oli ruuhkaa).

Kun hankin ensimmäisen koirani, oli kotiin entistä kiireempi - aina ja joka paikasta. Huono omatunto yksin kotona olevista ystävistä, joilla vielä on pissahätä, on vainonnut minua siitä lähtien. Onneksi nykyään jo uskallan itsekin luottaa, että normaali rytmimme toimii ja useimmat muutkin koiranomistajat joutuvat käydä töissä. Lyhyt työmatka helpottaa tässäkin, työpäivän pituus ei sen takia veny.

Vaikutus tuntiansioon

Työmatka-aika kannattaa kuitenkin ottaa myös taloudellisesti huomioon: mikä jää tuntipalkaksi kun lasken työpäivän pituuteen myös työmatkan? Monella työmatka voi olla tunnin tai parikin suuntaansa. Suurkaupungeissa helposti 2 tuntia (ei Suomessa, mutta tiedän täältäkin heikkoja julkisten yhteyksiä, joilla esim. Prisman kassalla työskennelleellä ystävälläni meni 1,5 h suuntaansa).

Esimerkiksi jos tuntiansio on virallisesti n. 22 € (3500€/153 työtuntia kuussa), tunnin työmatkoilla tuntiansioksi tulee n. 17 € (3500€/195 työ- ja matkatuntia/kk). Yli 20 % tiputus.

Entä, jos tulet autolla kaupunkiin töihin, paljonko auton parkkeeraaminen maksaa kuussa? Hallipaikat lähtevät käsittääkseni alkaen n. 100 €/kk, joskin realistisemmin ovat enemmän ja vaikeasti saatavilla.
Kun lasket matka-ajan työajaksi ja vähennät palkasta parkkimaksun, kuinka se vaikuttaa ansioihisi?

Jos vielä lasket yksityisautoilusi päästöt ja ympäristökustannukset, miten se vaikuttaisi ansioihisi?

Kuva: Corey Agopian, Unsplash.com

Elämänlaadun kokonaisvaltainen paraneminen

Moni kyllä sanoo, että tarvitsee työmatkaa vaihtaakseen vapaalle, unohtaakseen työasiat ja fokusoituakseen. Minä väitän, että 10 minuutin pyöräily tai kävely toimivat myös. Pääsee heti päiväkotiin, kauppaan tai treenaamaan tai muuten rentoutumaan. Itse en ainakaan kunnolla rentoudu jossain ratikassa tai autossa, vaan vasta kun pääsen mukaviin vaatteisiin hetkeksi kotisohvalle. Mitä jos matkan sijasta voisit käyttää ajan päikkäreihin?

Täydellisen asunnon löytäminen duunipaikan läheltä on tietenkin vaikeampaa. Mutta kannattaako asumisessa tehdä pieniä kompromisseja, jotta voisi saavuttaa lyhyen työmatkan hyödyt? Pariskuntien toki pitää tehdä joskus valintoja, kumman duunin lähelle asetutaan. Tai onko duunipaikka edes niin varma, että asuntoa kannattaa sen vuoksi valikoida? Entä jos firma muuttaa?

Laskimme kerran erään +50v. naisen kohdalla, että hän oli vuosikymmeniä ajanut tunnin työmatkaa. Tämä oli tässä vaiheessa vienyt häneltä vuoden elämästä!

Tulee olemaan erittäin kova paikka, jos joskus joudun kulkemaan pitkää työmatkaa. Toivottavasti silloin etäyhteydet ovat kehittyneet ;)..

Millainen työmatka sinulla on?



lauantai 13. tammikuuta 2018

Miksi kauneudenhoito ja hemmottelu on niin kallista Suomessa?

Käyn melkein aina ulkomaanreissuilla parturissa, hieronnassa tai manikyyrissä.

Miksi:

  • ensinnäkin silloin mulla on aikaa olla hoitotuolissa 
  • toimenpiteeseen kokemukseni mukaan pääsee heti kun menee kysymään tai viimeistään aika pian, eli henkilökuntaa kampaamoissa ja hoitoloissa on runsaasti
  • kauneuden- ja itsen hoito on sellaista hemmottelua, joka sopii lomateemaan
  • hinnat on tosi paljon halvemmat kuin Suomessa!
Nyt sain reissussa manikyyrin ja kestolakatut kynnet noin 15 €:lla. Innostuin kynsistäni, koska ne piristävät minua olemassaolollaan ja näyttävät siisteiltä. Eikä minun tarvitse hoitaa kynsiä pariin-kolmeen viikkoon itse! Tutkin heti netistä, mitä tämä maksaisi kotikaupungissa. 
Halvin 47 € ja kallein 60 €.

Ei mulla olekaan tuohon varaa! Miten tylsää :(

Kuva: Rashid Khreiss, Unsplash.com


Päätin myös peilikuvan hapsottavaan lookkiin vedoten, että alan käydä useammin parturissa. Pari kertaa vuodessa ei vaan riitä, vaikka pitkät hiukset olisikin. Ehkä 4 kertaa vuodessa eli kolmen kk välein olisi sopiva väli. Tämäkin Suomessa pesun kanssa 59 € tunnin työstä.

Perustuvat Suomen kalliit hinnat ihan täysin palkkakustannuksiin tai korkeisiin tilavuokriin? Entä, jos tyhjät ajat työntekijöiden kalentereissa saisi täytettyä jollain edullisemmilla ajoilla? 
Eli jos kauneussalongeissa olisi enemmän asiakkaita, voisiko hinta tippua yhtään?

Minulla on kotikaupungissani yksi ihan loistava kosmetologi, jonka hoidossa pääsee suorastaan transsiin ja iho oikeasti saa apua (olen aikaisemminkin kertonut tosi hankalasta ihosta). Hän on vielä yksinyrittäjä, joka varmasti tarvitsee asiakkaita. Hän tekee kuitenkin vain päivävuoroa, ja siksi minun on vaikea saada aikaa sopimaan, hyvä tekosyy sekin olla käymättä. Nyt olisi keväällä kyllä pakko taas käydä (käynnistä on yli vuosi). Jo pelkästään sen stressiä vapauttavasta syystä :)

Nämä kaikki ihanat naiselliset krumeluurit ja hoidot ovat turhuudestaan huolimatta asioita, jotka tekevät meille hyvää.. eikä vähiten siksi, että ne tarjoavat tauon arjen keskelle.

Mitä turhamaisuutta tai itsesi huoltamista sinä et jättäisi välistä, ja minkä jätät?




sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Tuhlauskuu ja reality check

Lupailin tehdä kuukausikatsauksia 2018 kulutuksesta ja säästää 40-50 % tuloistani tänä vuonna.

Siksi olikin otettava itseäni niskasta kiinni, ja tehtävä myös takautuva katsaus. Joulukuu oli jotenkin niin kiireinen töissä, että aika vähän tuli käytyä kaupassa, eli tapahtumia oli ehkä keskimääräistä vähemmän. Silti niitä oli ihan pirusti sekä arjessa käyttämäni Bank Norwegianin kortilla että suoraan käyttötililtä. Joulu-tammikuulle osui myös matka, jonka kustannukset ulottuvat siis molemmille puolin kuuta ja niitä en ole vielä edes miehelle täysin tasannut. Otin tähän listaukseen siis kaikki jotka tapahtumalistauksessa jäivät joulukuun 2017 puolelle.

Totuus tuli ilmi: olen ihan järkyttävä tuhlaajamuija! Toki tässä kuussa joulun viettoon matkustamisesta ja lomamatkasta itsessään tuli kustannuksia, mutta niin tuli myös paljosta muustakin. Uuteen asuntoon on hankittu tarvikkeita eikä muuttokaan ollut ilmainen. Auto on seissyt lähinnä paikoillaan, eli junalla olen kulkenut paljon ja liput saikin tänä jouluna ihan ennätysedullisesti, kiitos siitä VR:lle.

Eli jottei totuus unohtuisi, Mimmin kulut joulukuulta (tässä ei näy työpaikkaruokailua ja kuntoilun olen maksanut ennakkoon viime syksynä):
Budjettilaskuri
Ravintolat -86,65
ePossu siirrot -24
Lotto -6
Siirrot miehelle -771
Pysäköinti -2,3
Kodin tarvikkeet -45,2
Ruokakaupat -282,7
Lemmikit -131,66
Kulttuuri ja harrastukset -17,8
Kosmetiikka -53,96
Sijoitukset -80
Asuntolaina -404,55
Opintolaina -115,76
Terveydenhuolto -20,9
Joululahjat -214,74
Puhelinlasku -26,72
Junat, auto ja lähiliikenne -223,8
Huvitukset -180
Matka ja matkalla -431,91
Vaatteet ja varusteet -29,9
-3149,55
Palkka 2233,15
Veronpalautus 924,49
Yhteensä 3157,64
Ylijäämä 8,09
Säästöön meni siis: (80+404+24=508 €) 16 % tuloista.
Puhelinlasku sisältää myös HSL:n mobiilimatkalippuja, matkaosio sisältää matkan aikana tehtyjä ruokakauppaostoksia sekä ravintolakuluja. Matkailuosiosta puuttuu vielä mm. majoitus. Aion laskea asuntolainan lyhennyksen kokonaisuutena säästöksi, sillä uskon asuntoni markkinahintaan. 

Silti, on tehtävä tammikuun loput viikot kovasti duunia kustannusten kurissa pitämiseksi, jotta matkan loppusummat huomioiden pääsen tavoittelemaani säästöasteeseen.

Tammikuussa palkkaa olis tulossa n. 2200 € eli siitä pitäis säästöön saada 1100 €. Automaationa on menossa asuntolaina n. 400 € + automaatiosijoitukset Nordnetiin 80 €, eli säästöön niiden lisäksi jää 520 €. Pakko. Koska haluan. 

p.s. mun on tosi vaikea tehdä kuluseurantaa kun palkka tulee keskellä kuuta ja osa tilitapahtumista päivittyy myöhemmälle päivälle kuun vaihteessa. Lisäksi teen kaikki päivittäisostot Bank Norwegianin kortilla (josta kyllä saa hyvän excelin) mutta ainakin mobile paylla tehdyt siirrot näkyvät sit käyttötilin puolella. Mitään hyviä tipsejä rajanvetoihin, ettei mene samat kulut monelle eri kuulle tai jää huomioimatta?

maanantai 1. tammikuuta 2018

Katsaus viime vuoteen ja uudet tavoitteet vuodelle 2018

Toteutuivatko 2017 tavoitteet?


Oli pakko ihan tarkistaa omasta blogista, oliko mulla jotain tavoitteita viime vuodelle.. No löytyihän sieltä viime vuoden vaihteessa kirjoitettu kappale:

"Siksi aionkin tänä vuonna olla asettamatta mitään virallisia tavoitteita. Elän taloudellisesti oppimani mukaan, mutta aion myös panostaa itseeni ja ottaa riskejä. Jos vain lomaa löytyy, saatanpa lähteä joogaretriitille, vaellella metsissä ja kerätä marjoja ja töissä ollessa käydä hemmotteluhoidoissa. Valokuvata, maalata, joogata.. juoda kurkuma-lattea ja shoppailla Ruohonjuuressa. Lukea sijoituskirjoja, uskoa itseeni ja taloudelliseen kehitykseeni. Unelmissani perustaa yrityksen, ja innostua niin, että en malta nukkua! Aion siis - nauttia, njuter, enjoy, disfrutar, genießen - kaikilla kielillä!

Julia Caesar, Unsplash
p.s. jatkan etf-säästämistä 80€/kk, asp-säästöjä 50€/kk ja pyrin palkasta siirtämään aina n. 400-500€ säästöön. Jos työtilanne vakiintuu, ostan sijoituskämpän, jos ei vakiinnu niin maksan opintolainaa tai odotan pörssilaskua ja nappaan osakkeita. Työtilanteen epävarmuus estää tekemästä kunnollisia suunnitelmia."


2017 alussa stressasin määräaikaisen työsuhteen päättymistä ja laitoin muutamia työhakemuksia. Niistä ei kuitenkaan tullut mitään kontakteja, ja onneksi sainkin sitten työsuhteelleni jatkoaikaa. Kesän kynnyksellä meillä aukesi avoimia paikkoja ja sain vakituisen työsopimuksen. 

Kävin nauttimassa upealla lomamatkalla ja lomailin kaikkiaan reilut neljä viikkoa kesällä. Aika meni vaan hirveän nopeasti, ja syksy vieläkin nopeammin. Töissä oli aikamoista haipakkaa, joten metsäretkille tai hemmotteluhoidoille ei jäänyt aikaa. Kirjojen lukemisesta ei tänä vuonna tullut oikein mitään, sillä aina kun avasin kirjan, nukahdin saman tien!

Itseeni uskominen on ollut koetuksella, mutta toisaalta minun on ollut helppo olla itseni kanssa. Arvostan vartaloani ja olen oppinut nauttimaan liikunnasta. Otin liikuntakeskuksen vuosijäsenyyden ja maksoin sen kerralla. 

Tulin työsuhteen vakinaistumisen myötä asuntolainakelvolliseksi ja ostaa täräytin oman asunnon. 

Entä 2018?

Työ
Yritän hoitaa työni huolella ja menestyä siten tehtävässäni. Kuitenkin avoimin mielin, sillä tilanne voi elää ja tulevasta vuodesta voi tulla aika raskaskin, mikäli esim. yt:t sattuvat kohdalle. 

Muu elämä
Arjen sujuvuus, liikunta ja yöunet - ja riittävästi liikuntaa ja huolenpitoa myös nelijalkaisille perheen jäsenille. Ravintopuolella saisi säästöjä, jos veisin eväitä töihin edes pari kertaa viikossa. Se kuitenkin tarkoittaisi, että pitäisi kokata kotona useammin. Tein itselleni lupauksen joogata vuoden ajan joka päivä edes 10-15 minuuttia, aamulla, jos ei muuten onnistu. Siten saisin päivittäisen pysähtymisen arjen keskellä ja hyvän alun päivälle. 

Talous
Kyselin teiltä lukijoilta ideoita ihmiskokeeseen. Lähden tavoittelemaan säästöastetta 40-50% väliin, siten, että asuntolainan ja koron osuus sisältyy laskennalliseen säästösummaan. Näin mulle jää sen päälle yli tonni käyttörahaa kuukaudessa. Lisäksi aion toteuttaa no spend-kuukauden tai viikkoja ja mahdollisesti muitakin antamianne ideoita!

Asuntolainaa reippaasti maksamalla vapautan siitä vakuusarvoa mahdolliseen sijoitusasuntoon, joten käsirahaa siihen voisi pikkuhiljaa keräillä. Tällä hetkellä sijoitusasunnoissa on omassakin kaupungissa pientä kuplan tuntua, eli ns. takuuvarmoja kohteita ei juuri nyt ainakaan ole helposti tarjolla. 

Matkailu ja unelmointi
Mitään vakavia matkasuunnitelmia ei ole, kesäloma saattaa mennä vähän hassusti tänä vuonna, miehellä ei oikeastaan ole lomaa. Vähän mietin erästä harrastukseen liittyvää koulutusta, mutta en ole ihan kauhean innostunut. Se maksaisi n. 1700 €. Luovuus on vähän hukassa, joten unelmana voisi varmaan olla pystyä unelmoimaan ja rentoutumaan oikeasti arjen keskelläkin :) Vähän varovaisesti haaveilen jostain ympäristötietoisemmasta elämästä ja vaikuttamisesta ihmisten kulutukseen. 

Hyvää Uutta Vuotta 2018 kaikille lukijoilleni!